PMMP - Taiteilia
Pakko kai alottaa sillä, että oon taas tajunnu kuinka paljon rakastan tanssia. Vaikka välillä ärsyttää, kun ei oo aikaa mihinkään muuhun ja tuntuu ettei mun elämässä tällä hetkellä oo mitään muuta ja vaikka johonkin paikkaan sattuu koko ajan, niin se on silti niin ihanaa.
Uskon, että joku on saattanu piilottaa mun aamukahviin jotain masennuslääkkeitä, koska oon yhtäkkiä taas ihan tajuttoman energinen ja positiivinen ja innoissaan kaikesta. Hmm...
Tai ehkä asiaan vaikuttaa se, että kohta on joulu. Oon saanu kaikki ohjelmat valmiiks, kaikille hankittua vaatteet, meidän proggiksen enskari on ensviikolla ja se menee tosi kivasti on muutenki mukava tehä sitä, joulunäytöksiin on enää kolme viikkoa. Onhan siinä jo syytä olla hyvällä mielellä.
Ja vielä se, että sä tuut kohta tänne ja mä tuun ylihuomenna sinne! Taas...
Meille tulee Norjasta vaihtareita, mutta ne on Suomessa vaan pe-ti ja niistäkin päivistä ollaan pe-su Hesassa.
Odotan ihan sikainnolla meidän kuvaussessioita. Ollaan molemmat niin taiteilijalumppuja, että siitä ei voi tulla mitään muuta ku mahtavaa. Can't wait!
Ensviikolla saan ehkä aikaseks vähän pidempää tekstiä ja ehkä vielä kuvien kanssa tosta Hesa-reissusta ja meidän proggiksesta. Siihen asti, näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
P.S.: Ohessa biisi, jonka haluan omistaa meidän taiteilijalumppuudelle. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti